Viimeinen siirto
WSOY 1995 – Sapo 392
Gambit 1962
"Nuori Paul Jerin oli kolkosti säihkyvä nero, joka elätti itsensä tekemällä taikatemppuja ja väsäämällä runonsäkeitä ja vitsejä onnittelukortteihin. Hän oli etevä myös shakissa, vaikka pelasi sitä vain huvikseen. Matthew Blount, yltiöpäinen miljonääri, hautoi pirullisen viatonta suunnitelmaa lyödä Jerin tämän lempilajissa. Blount järjesti Jerinin pelaamaan sokkosimultaanipelejä kahtatoista Gambiittikeron jäsentä vastaan. Kaikki sujuikin mallikkaasti, kunnes huonovointinen Jerin jouduttiin kiidättämään sairaalaan, ja Blount pidätettiin murhaajana. Salaa isältään ja tämän asianajajalta Blountin tytär saapuu Nero Wolfen luo ja väittää tietävänsä, ettei hänen isänsä suunnitelmaan kuulunut murha. Blountin syyttömäksi todistaminen näyttää täysin mahdottomalta, siksi tapaus onkin Wolfen kaltaiselle älyn jättiläiselle kiihottava haaste."
Nero Wolfe - tarinoissa ei ole gangstereita eikä ammattirikollisia. Wolfe tutkii tapauksia, joissa tavallista kansalaista syytetään rikoksesta, jota Wolfe ei usko tämän tehneen. Tämän kertainen tapaus on tavallista visaisempi. Lopulta Wolfe saa päättelemällä selville syyllisen, mutta ei voi millään todistaa päätelmiään. Apurinsa Archie Goodwinin kanssa hän laatii suunnitelman, jossa syyllinen saadaan tunnustamaan tekonsa, mutta vieläkin poliisille kelpaavat todisteet puuttuvat. Syyllinen tekee kuitenkin omat päätelmänsä, jotka poliisitarkastaja Cramerkin ymmärtää. Tämä on keskinkertaista parempi monista Wolfe – kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti